Monday, 22 August 2016

Ensikokemukseni masennuslääkkeestä


Heijastus ruskeahiuksisesta tytöstä kahvilassa
Nyt hieman henkilökohtaisempaa; Olen iloinen saadessani jakaa kokemuksiani täällä! Puhuin sosiaalifobiastani muutama kuukausi sitten, ja voin ilokseni todeta että lääkäriaikani saapui vihdoin! Olen potenut kammoani vaihtelevissa määrin jo neljän vuoden ajan joten olin valmistautunut kirjoittamalla ylös kaikki pelot, oireet ja seuraukset. Tiesin että saattaisin lamaantua lääkärin vastaanotolla ja unohtaa kertoa jotain todella olennaista. Pidän muutenkin siitä että voi kirjoittaa ajatukset paperille, koska ne voi vielä tarkistaa ennenkuin ne välittää eteenpäin. :)

Hienoja selfieitä Cafe Artista viime toukokuulta :'D
Matti tuli mukaan tueksi terveyskeskukseen. Vastaanotolla oli rauhallinen mieslääkäri, mutta istuessani alas en saanut sanotuksi mitään koska purskahdin itkuun. Tämän takia kirjoittamani laput olivat tehokkaita koska ne pystyivät kommunikoimaan puolestani. Olisin voinut yhtä hyvin olla vaikka työhaastattelussa ja alkaa itkemään samalla lailla...ja se tuntuu ajatuksena niin nololta.


Lääkäri oli tyytyväinen kirjoittamaani papereihin ja pyysi saadakseen pitää ne. (jes!) Sain ensiapuna ahdistukseeni lääkkeen nimeltä Escitalopram Actavis. Onko se jollekin tuttu? En ollut ikinä ennen syönyt masennuslääkkeitä joten pelotti aika paljon miten se vaikuttaa. Minulle määrättiin omasta halustani ihan pienin annos ensialkuun. Kilpirauhasen vajaatoiminnan ja ehkäisypillereiden jälkeen todella toivoo että saisi pitää päänsä tasapainoisena.

Avocado- ja hummusleipä soijalatten kanssa!
"Escitalopram Actavis on masennuslääke, joka kuuluu ryhmään nimeltä serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet). Nämä lääkkeet vaikuttavat aivojen serotoniinijärjestelmään siten, että serotoniinin määrä lisääntyy. Serotoniinijärjestelmän häiriöiden katsotaan liittyvän merkittävällä tavalla masennuksen ja muiden psyykkisten sairauksien syntyyn."

"Escitalopram Actavista käytetään: 
- masennuksen (vakavien masennustilojen) hoitoon 
- paniikkihäiriön ja siihen mahdollisesti liittyvän julkisten paikkojen pelon (esim. poistuminen kotoa yksin, kaupassa käyminen, ihmisjoukossa tai julkisissa tiloissa oleminen) hoitoon 
- sosiaalisten tilanteiden pelon, kuten sosiaalifobian, hoitoon 
- yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitoon 
- pakko-oireisen häiriön hoitoon"
Tekstit otettu pakkausselosteesta.

Kuulostaa ihan tosi hyvältä! Ihan todella toivon että kadulla voi kulkea ahdistumatta ja että voi keskustella vaikeista aiheista ilman että tulee hikeä, käsien tärinää ja sydämen pamppailua! Aaah.


Escitalopramista tuli koettua ainakin suurin osa yleisimmistä sivuoireista; väsyttää eikä oikein jaksa tehdä mitään. Rinnassa, sydämen kohdalla tuntuu outo puristus. Ruokahalu ei ole ennallaan. Katkonaisia, ehkä outojakin unia. (Näin unta että Matti söi kaikki mun mustikkasuklaat ja olin tosi itkuvihainen) Aineenvaihduntani joka on jo huolestuttavan ylikierroksilla, vauhdittui entisestään. Yhtenä yönä tuli hyvin nopeasti yhtäkkinen veri-pakenee-päästä-pyörrytys ja huono olo, luulin oksentavani mutta meni ohi. Sama toistui 10 minuuttia sen jälkeen mutta kesti kauemmin ja hikoilutti. Luulin että mulle tapahtuisi jotain kamalaa! En tykkää yhtään ajatuksesta että mussa kiertää jokin ylimääräinen. Koko se yö pyörrytti, vielä seitsemältä aamulla mutta ei enää kymmenen aikaan. Vaikka päivällä olikin ok olo, en uskaltanut lähteä sovitulle piknikmiitille yhtäkkisen kohtauksen pelossa. Rinnan puristus tuntuu kaikkein inhottavimmalta mutta se alkoi helpottaa neljännen pillerin jälkeen, mutta väsymys jatkuu. Minusta on tuntunut myös aika tasaiselta, rauhalliselta, varmaankin placebo-efektiä sillä lääke vaikuttaa oikeasti vasta parin, kolmen, neljän viikon jälkeen.


Nyt kirjoitan tätä viidennen pillerin ottamisen jälkeen ja olo on toistaiseksi tasaantunut. Nyt ei tunnu enää rinnan puristus. Tapaan seuraavan auttavan henkilön tänä torstaina jolle minulle on varattuna tunnin aika. Jännittää toki! Mitä jos en ole vakuuttava? Tuntuu että sitä koko ajan mitätöi omaa pahaa oloa.





13 comments:

  1. Miulla on ollut tuota lääkettä ja se auttoi ekan vuoden tosi hyvin, vaikka oli sillä pienimmällä annostuksella. Minullakin tuli alussa noita puristuksia ja säikähdin kauheasti ekalla kerralla. Ne kuitenkin loppui parin viikon jälkeen. Hetihän lääke ei vaikuta, mutta kyllä minulla olo helpotti jo sen viikon jälkeen. Tietysti voi olla vaan psykologinen asia, eikä niinkään se lääke vielä.

    Tzemppiä tapaamiseen ja paranimiseen <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oo kiva kuulla sun kokemuksia! Hienoa että se auttoi sua, toivon että tekee saman mulle. :)

      Kiitos paljon!!

      Delete
  2. Miekin söin tuota samaa lääkettä 2012, mutta mitkään kokeilemistani useista lääkkeistä ei ole sopineet mulle :( Muistaakseni söin Escitalopramia pari kuukautta, ja siitä tuli ainoastaan jotain sivuoireita ja huono olo, joten lääkäri päätti ettei kannata syödä kauemmin. Kaikista lääkkeistä on aina tullut jotain. Pyörrytys ja pahoinvointi kuulostaa ainakin siltä, että niitä taisi mullakin olla, mutta en muista kovin tarkkaan. Jotain hämäriä muistikuvia on siitäkin, että olin niin väsynyt, etten jaksanut nousta sängystä.

    Toivottavasti lääke kumminkin auttaa sulla! Miekin varmasti purskahtaisin itkuun työhaastattelussa, tuli heti ihan sellainen ällö olo että hyi, ei pystyisi, kun luin tämän. Lääkärin vastaanotolla on mullakin tullut itkettyä pari kertaa. Ei se haittaa. Tärkeiden asioiden paperille etukäteen kirjoittaminen on ollut mullekin suureksi avuksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mainita unohtui että olin osastolla tuolloin 2012, ja lääkäri pääsi seuraamaan aika tiiviisti miten lääke vaikuttaa, joten siksi se lopetettiin aika pian. En muista söinkö sitä edes paria kuukautta. Ja siksi en muista kunnolla mitä sivuoireita tuli, kun piti kokeilla useita lääkkeitä siellä. Ja kaikista tuli aina vain kamala olo, jee.

      Delete
    2. Mullekin tulee sellainen kauhea yök-ällö kun mietin työhaastattelua, se on varmaan stressaavin asia mitä voin ajatella!! Apua! 2 kuukautta pelkästään sivuoireita ja pahaa oloa kuulostaa rasittavalta... Nytkun omat sivuoireet on menneet ohi niin nyt voi keskittyä kaiken muun tekemiseen kun oman olon potemiseen.. se on helpottavaa. Harmi ettei sulle sopineet monetkaan lääkkeet. Mutta sopiko sulle lopulta edes mikään lääke?

      Delete
    3. Tähän mennessä on vaikuttanut siltä että mulle ei sovi yhtään mikään. Ei lääkkeet eikä alkoholi eikä kofeiini eikä sokeri eikä elämä ylipäänsä :D

      Tosiaan kaikki lääkkeet mitä oon ikinä joutunu syömään mihinkään vaivaan on olleet huonoja. Onneksi en ole vielä koskaan ollu fyysisesti kovin sairaana, sitte joutuis kyllä sumplimaan lääkehommia aika tarkkaan. Terveisin yliherkkä elämälle :(

      Delete
    4. No voi että...! Sun keho on määrätietoinen ja se ei ota vastaan mitään ylimääräistä x__x En ookaan kuullut moisesta ennen... Pakko toivoa ettet joudu kärsimään joskus fyysisesti sairaana lääkkeittä :(

      Delete
  3. Aika rajua! Itsellä ei ole koskaan ollut mitään lääkitystä, vaikka kolmet reseptit olenkin saanut aikanani. Pelkäsin kanssa niitä sivuoireita ihan hulluna, ja näin jälkikäteen on vaikea sanoa, että olisiko lääkitys auttanut vai ei. Noh, sitä on nyt turhaa mietiskellä.

    Hei hurjasti jaksamisia, tuo kuulostaa kyllä tosi kamalalta vaivalta, ja toivotaan että vaiva saadaan kuriin <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sait siis reseptit mutta et uskaltanut ottaa? Ymmärrän kyllä koska muakin pelotti aika lailla ottaa ensimmäinen, kun omasta kehostaan ei voi juosta karkuun, ymmärrät varmaan!
      Kiitos paljon Saga! Mäkin toivon että ei tarttis turhaan vaikeilla.

      Delete
  4. Minäkin söin tuota lääkettä muistaakseni n. puoli vuotta. Ei tullut mitään sivuoireita, enkä huomannut mitään muutakaan vaikutusta, paitsi sen että näin paljon jänniä unia. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha! Harmi kuulla vaikka sinänsä nuo jännät unet olivat varmasti mielenkiintoisia! Unistahan saa irti hyviä ideoita. :)

      Delete
  5. Moi!

    Perustin keskustelufoorumin mielenterveysongelmista kärsiville. Aiheina mm. masennus, ahdistus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita.

    Tervetuloa mukaan keskustelemaan jos kiinnostaa!

    http://www.hullujenhuone.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sulle, tsekkaan foorumin :)

      Delete